Raskaan viikon jälkeen päätimme painua Huittisten Nevadaan, tunnetaan myös Huittisten SEKEnä. Oli tullut aika päättää viikkoja kestänyt yhteinen NeljänSuora tauko, vaikka toinen olikin jo ottanut viikkoa aiemmin varaslähdön. (kumpikohan?? :P) Paikalla oltiin jälleen kerran hyvissä ajoin, mutta oli ulkona jo jonoa, kun saavuimme. Tosin tämä johtui siitä, ettei ovia oltu avattu vielä. :P Siskot istuivat rauhallisessa nurkkapöydässä, kunnes seuraamme liittyi MIÄS, humalainen miäs. "Olettekos kuulleet sellaisesta bändistä kuin Popeda?!" "No ei olla", kuului vastaus, jonka jälkeen pappa jaksoi tiedustella vielä muutamaan kertaan samaa asiaa ja lopulta paikalta seuraavaan pöytään. (Luojan kiitos).
Pikkuhiljaa alkoi olla NeljänSuoran vuoro esiintyä ja Siskot rynnivät eturiviin. Ensimmäinen setti kului Jussin edessä jammaten, tosin herra Mäki kävi Trala-miehenä moikkaamassa Siskoja lavan toiselta puolelta. Siskot olivat hurmiossa. Ensimmäisessä setissä NeljänSuora tyhjensi pankin. Hittiä hitin perään, bileet oli pystyssä. Toiselle setille päätimme siirtyä viihdyttämään Jullea ja Jassea, joten vaihdoimme lavan toiseen reunaan. Sisko A meinasi joutua jyrätyksi, koska hänellä on kuulemma ongelma (kysykää vaan kuinka monta). Jyrä onneksemme poistui paikalta nopeasti tämän jälkeen ja molemmat Siskot pääsivät taas eturiviin joraamaan. Siskojen mielestä toinen setti sisälsi liikaa covereita, mutta koko illan pelasti tavoistamme poiketen Vastatuuleen. Aurinkokin häikäisi siinä määrin, että silmät piti suojata hetkeksi. Siskot saivat osakseen nauravia katseita lavan suunnalta, hienojen koreografioidensa ansiosta ja sekös Siskoja miellytti. :P
Keikan loputtua Siskot ryntäsivät ulos Huittisten yöhön ja sieltä pikaruokalan kautta kotiin.
